TAITEILIJAPROFESSORI REIJA HIRVIKOSKI
Reija Hirvikoski - kuvaaja Juha Reunanen
Taiteilijaprofessori, taiteen tohtori Reija Hirvikoski on
toiminut freelance lavastus- ja pukusuunnittelijana Suomen ammattiteattereissa
vuodesta 1979. Hän on työskennellyt visuaalisena suunnittelijana yhteensä yli
120 produktiossa: elokuvassa (mm. Lumikuningatar 1987), televisiossa
(mm. MTV3 Uutisstudio 2001) ja teatterissa (mm. Kalevala, Helsingin
kaupunginteatteri 1984; Virkoja, Oulun kaupunginteatteri 1987; Tiikerin
varjo, Teatteri Pieni Suomi 1988; Jos talviyönä matkamies, Helsingin
Juhlaviikot 1996; Viivi ja Wagner, Turun kaupunginteatteri 2002;
Kunnia, Tampereen Työväen Teatteri 2004; Mania, Espoon kaupunginteatteri
2004; Kauppamatkustajan kuolema, Turun kaupunginteatteri 2005;
Elämän musiikki, Oulun kaupunginteatteri 2006; Elektra, Oulun
kaupunginteatteri 2008 ja Idiootti, Espoon kaupunginteatteri 2009).
Työskentely on usein ollut produktion koko visuaalisen tyylin
ja ilmeen suunnittelutyötä. Tehtäväkenttään on kuulunut klassikoita, musikaaleja,
tanssia, sirkusta, lasten teatteria ja uutta draamaa. Useat hänen suunnittelemansa
näytelmät ovat olleet maailmankantaesityksiä. Teatterin, TV:n ja elokuvan lisäksi
suunnittelualueeseen on kuulunut myös näyttelytiloja, toimiston visuaalisia
maailmoja ja huonekaluja sekä suuri määrä julisteita että käsiohjelmia. Reija
Hirvikoski on osallistunut käsikirjoitusprosesseihin, kirjoittanut artikkeleita
ja toiminut taiteellisena vastaavana (AD) ja näyttelyiden tuottajana sekä osallistunut
alan koti/ulkomaisiin näyttelyihin. Lisäksi hän on osallistunut teatterialan
taidekirjojen julkaisutoimintaan ja vaikuttanut näin tallentuvaan suomalaisen
teatterin ja taiteen historiaan. Reija Hirvikoski toimii jatkuvasti vierailevana
luennoitsijana myös ulkomailla ja opettajana useissa kotimaisissa alan kouluissa
ja yhteisöissä.
Katvealue, Rovaniemen Teatteri, 2010.Ohjaus Atro Kahiluoto. Lavastus Reija
Hirvikoski. Puvut Ina Jakobsson. Kuvaaja Reija Hirvikoski
Reija Hirvikoski on Teatteri- ja mediatyöntekijät ry:n, Suomen
OISTAT-keskus ry:n (teatteriarkkitehtien, lavastajien, pukusuunnittelijoiden,
valo- ja äänisuunnittelijoiden sekä teatteriteknisten kansainvälinen järjestö)
puheenjohtaja, kansainvälisen OISTAT Scenography Commissionin (lavastajien,
pukusuunnittelijoiden sekä valo- ja äänisuunnittelijoiden komissio) puheenjohtaja,
kansainvälisen OISTATin johtoryhmän jäsen ja Valtion näyttämötoimikunnan varapuheenjohtaja.
Hirvikoski toimi Prague Quadrennial (PQ07) Suomen osaston tuottajana ja näyttelyn
suunnitteluryhmässä. Hän toimii myös tulevan PQ11 näyttelyn kuraattorina.
Reija Hirvikoski on palkittu Jussi-palkinnolla vuonna 1987,
ensimmäisenä suomalaisena naislavastajana, elokuvan Lumikuningatar visuaalisesta
suunnittelusta. Vuonna 2006 hän sai valtion yksivuotisen taiteilija-apurahan
väitöskirjansa Tahdon tiellä, lavastajan rooli ja asema (2005) tutkimustulosten
soveltamiseen ja lisätutkimiseen käytännössä. Reija Hirvikoski nimitettiin näyttämötaiteen
taiteilijaprofessoriksi vuosiksi 2009 - 2014.
Katvealue, Rovaniemen Teatteri, 2010.Ohjaus Atro Kahiluoto. Lavastus Reija
Hirvikoski. Puvut Ina Jakobsson. Kuvaaja Reija Hirvikoski
Hetkiä esityksen valosuunnittelussa.
Relatio artis –seminaari 26.5.2011
Taiteilijaprofessori Reija Hirvikoski
käsitteli puheenvuorossaan Hetkiä esityksen valosuunnittelussa suomalaisen
teatterin valosuunnittelun nousua merkitykselliseksi ja itselliseksi taiteenmuodoksi
omien yhteistyökumppaneidensa, kuudentoista valosuunnittelijan esimerkkityön
kautta.
Teatteriesitysten valaiseminen on ollut pitkään sähköteknikoiden
alaa. Valosuunnittelun nousu merkitykselliseksi ja itselliseksi taiteenmuodoksi
Suomessa tapahtui Hirvikosken mukaan tanssiteatterin nousun, sen estetiikan
ja toimintatapojen vaikutuksesta. Tanssiesityksessä valaistuksella on usein
lavastusta keskeisempi rooli. Koreografit antavat ehkä valosuunnittelijoiden
toteuttaa itseään vapaammin ja itsellisemmin kuin teatteriesitysten ohjaajat.
Tanssijat esiintyjinä ovat myös nöyrempiä ohjattavia kuin käskyt kyseenalaistavat
näyttelijät.
Valosuunnittelun filosofisen ajattelun pioneerina ja maahantuojana
Hirvikoski pitää koreografi Jorma Uotisen mukana Suomeen tullutta ranskalaista
Claude Navillea. Naville siirsi Helsingin kaupunginteatterin uuteen aikakauteen
vallankumouksellisella teolla. Loputon arvoitus (1982) -tanssiesityksen
valosuunnittelu alkoi näyttämövalojen irrottamisella katosta ja niiden uudelleen
suuntaamisella. Kiinteä ja annettu tekijä esityksessä muuttui kerralla näkyväksi
tulkinnan välineeksi.
Reija Hirvikosken suhde tämän aikakauden alkuun ja sen kehitykseen
on työn ja opiskelun (Taik 79-84) kautta henkilökohtainen. Hän oli mukana
Loputtomassa arvoituksessa lavastusassistenttina, itsenäisenä taiteilijana
Uotisen menestyksekkäässä Kalevalassa (1985) ja todisti, kuinka tämä
kehitys huipentui vuonna 1986, kun Teatterikorkeakoulu sai oman valo- ja äänisuunnitteluosaston.
Mainitsemisen arvoista on, että tämä osasto on nykyisin ainoa paikka Euroopassa,
missä voi saada maisteri- ja tohtoritason koulutusta alalla.
Suomalaisen teatterin valosuunnittelun nousukausi muuttui
eläväksi tarkastellessa 16 eri valosuunnittelijan esimerkkitöitä aikavälillä
1985 – 2010. Claude Naville, Ilkka Volanen, Markku Uimonen, Maaret Salminen,
Mikki Kunttu, Kimmo Karjunen, Heikki Paasonen, Kalle Ropponen, Nadja Räikkä,
Salla Salin, Ville Toikka, Mika Ryynänen, Kaisa Salmi, Anna Roihu, Tiina Hauta-Aho
ja Tülay Schakir ovat olleet vaikuttamassa valosuunnittelun kehitykseen, sen
taiteelliseen sisältöön ja valosuunnittelijan ammatin nousuun visuaalisena,
omana taiteenlajinaan. Valosuunnittelijan työ on työtä suhteessa tilaan ja ihmiseen
– näyttämöön ja esiintyjään.
Katariina Lipsanen
Relatio Artis sivu
Kalevi Aho
Reija Hirvikoski
Juhani Pallasmaa
Catarina Ryöppy
Jussi Tiainen
Timo Valjakka