KUVATAITEILIJA CATARINA RYöPPY
Catarina Ryöppy (kuvaaja Santtu Särkkä)
Kuvataiteilija Catarina Ryöppy on toiminut
Taideteollisen korkeakoulun piirustuksen ja maalauksen opettajana 1981-83,
Helsingin Taiteilijaseuran opettajana 1979-87 ja Sörnäisten keskusvankilan
romanikielen opettajana 1987-88.
Time unknown. Photo Catarina Ryöppy.
Catarina Ryöppy opiskeli Sveitsissä
maalausta ja kuvanveistoa, mutta on jo monen vuoden ajan tehnyt tilateoksia
käyttäen muun muassa valokuvaa ja videota. Ryöpyn teokset käsittelevät
ulkopuolisuutta, vieraantumista ja rajoja. Niitä näkyviä ja näkymättömiä
rajoja, jotka repivät ihmisiä erilleen joka puolella maailmaa. Tästä syntyvä
muukalaisuus sävyttää usein hänen kuviaan, jotka katsovat vieraan silmin
tiettyä paikkaa, tuttua tai outoa maisemaa. Catarina Ryöpyllä on ollut
useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Hänen
teoksiansa on merkittävien museoiden, yritysten ja kaupunkien kokoelmissa
Suomessa ja ulkomailla. Kuvataiteilija Ryöppy sai Valtion kuvataidepalkinnon
2010 ja Pro Finlandia-mitalin 2011.
Aika – Rajoja, Relatio artis 26.5.2011
Kuvataiteilija
Catarina Ryöppy käsitteli puheenvuorossaan Aika – Rajoja ajan olemusta ja
kulttuurisia rajoja töidensä kautta:
”Työni ovat usean vuoden ajan olleet
tilateoksia, joissa olen käyttänyt mm. valokuvaa, valoa ja ääntä.
Työskentelyni on aina pitkä prosessi. Ajatuksen ja työn aihe määrittää
kulloinkin käytettävää esitystapaa.
Teokseni käsittelevät usein
kulttuurista "toiseutta", sitä mikä koetaan erilaiseksi, alempiarvoiseksi,
ei-hyväksyttäväksi, halveksittavaksi, pelottavaksi ja uhkaavaksi, sekä sitä
miten ylitämme omaksuttuja rajoja. Siteeraan tässä ranskalaista kirjailijaa
Georges Pereciä joka kirjassaan Tiloja / Avaruuksia sanoo: "Rajat ovat vain
viivoja, mutta miljoonat ihmiset ovat kuolleet näiden viivojen takia ja
tuhannet ovat kuolleet koska he eivät ole onnistuneet ylittämään niitä."
Tämä kuvaa hyvin sitä mitä ympärillämme tapahtuu jatkuvasti.
Waiting for. Photo Catarina Ryöppy.
Toisia
hylätään, heidän kulttuuriaan tai kieltään väheksytään. Nämä ovat isoja
asioita, joita voi ilmaista eri tavoin ja jotka minua askarruttavat
jatkuvasti. Ne kulkevat hiljaa mukana töissäni, joissa "ei tapahdu mitään,
oikeastaan" ja tässä taas päästään John Cagen sanoihin "Vaikka mitään ei
tapahdu, tapahtuu aina jotakin". Ajatuksemme kulkevat eteenpäin,
kapseloituvat sisäämme ja muokkaavat meitä. Käsittelen usein töissäni
katoavaisuutta, poissaolon läsnäoloa ja sitä muukalaisuutta joka on
sisällämme. Se saa meidät pohtimaan pelkojamme ja turvattomuutta ja ehkä
paremmin ymmärtämään itseämme ja muita.”
Katariina Lipsanen
Relatio Artis sivu
Kalevi Aho
Reija Hirvikoski
Juhani Pallasmaa
Catarina Ryöppy
Jussi Tiainen
Timo Valjakka