TAIDEKRIITIKKO TIMO VALJAKKA
Kuvaaja Jouko Vatanen
Taidekriitikko
ja toimittaja Timo Valjakka on kirjoittanut taidekritiikkiä 1980-luvulta lähtien.
Hänen kirjoituksiaan on julkaistu suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien ohella
alan kansainvälisissä julkaisuissa.
Valjakka on myös arvostettu näyttelykuraattori.
Hän on toteuttanut lukuisia suomalaisen ja kansainvälisen modernin ja nykytaiteen
näyttelyitä kuten Christian Boltanskin ja Anish Kapoorin näyttelyt Helsingin
Taidehallissa (1999 ja 2001), Art & Languagen ja Tor Arnen näyttelyt EMMAssa
Espoossa (2009 ja 2011), Juhana Blomstedtin retrospektiivisen näyttelyn Taidemuseo
Tennispalatsissa (2007) sekä Modernin kahdet kasvot (Amos Andersonin taidemuseo
2009). Valjakka on lisäksi kirjoittanut ja toimittanut kirjoja ja näyttelyluetteloita
mm. taiteilijoista Kari Huhtamo, Reijo Hukkanen, Marika Mäkelä, Paul Osipow
ja Rafael Wardi.
Timo Valjakka johti Helsingin Taidehallia 1994–2001
ja Suomen Lontoon instituuttia 2001–2005. Hän toimi pohjoismaisen SIKSI-taidelehden
päätoimittajana 1990–1994 ja Venetsian biennaalin pohjoismaisen paviljongin
kuraattorina 1995.
Päivästä päivään – näkökulmia
kriitikon työhön. Relatio artis -seminaari 26.5.2011
Taidekriitikko
Timo Valjakka käsitteli puheenvuorossaan Päivästä päivään – näkökulmia kriitikon
työhön kuvataidekritiikin kriisiä tilanteessa, jossa taidemarkkinat suurelta
osin määrittelevät taiteen arvon ja jossa sosiaaliset mediat antavat kaikille
mahdollisuuden osallistua taiteesta käytävään keskusteluun. Tarvitaanko kriitikoita
enää ja mikä kritiikin merkitys loppujen lopuksi on? Valjakka hahmotti myös
päivälehtikritiikin paikkaa taidemaailman ulkopuolella, journalismin ja kirjallisuuden
lajina.
Keskeinen kysymys kuuluu: miksi, kenelle ja miten taidekritiikkiä
kirjoitetaan? Ennen kriitikko oli kuvataiteen merkityksen ja laadun portinvartija
ja määrittelijä. Taiteen kaupallisten markkinoiden syntymisestä 1980-luvulla
seurasi paitsi muutoksia myös suoranainen kriisi taidekritiikin alalla. Galleriat
ja yksityiset keräilijät alkoivat kilpailla taiteilijoista ja teoksista, jolloin
taidemarkkinat alkoivat määritellä taiteen arvoa ja merkitystä. Taiteen matka
työhuoneesta kokoelmiin nopeutui, ja aikalaiskritiikin tehtäväksi jäi seurata
asioista sivusta. Enää ei teoksen laatua koeteltu, vaan se saattoi päätyä museoon
tai kokoelmaan maalin vielä ollessa märkää. Taideteoksen tulee kuitenkin tulla
nähdyksi ja tulkituksi ollakseen olemassa, se ikään kuin valmistuu vasta kun
siitä puhutaan ja sitä verrataan toisiin teoksiin, Valjakka sanoo.
Modernin kahdet kasvot -
Paul Osipow -
Heavy Light
Kriitikko ei määrittele taidetta, se on taiteilijoiden tehtävä. Hän ei myöskään
määrittele, mitä taiteessa on oikein ja väärin. Timo Valjakan mukaan ”kriitikon
tulee palvella lukijaansa, eikä hankkia itselleen asemia taidemaailmassa. Hänen
tulee olla kiinnostunut vain kirjoittamisesta, ei vallasta tai auktoriteeteista.
Hänen tulee kääntää sanoiksi henkilökohtainen kokemuksensa taideteoksesta niin
hyvin ja rehellisesti kuin hän osaa. Jokaiseen ajatukseen vallasta ja auktoriteeteista
sisältyy ennalta määrättyjä käsityksiä siitä mitä taide saa olla ja mitä se
ei saa olla.” Kriitikon ainoa valta tulisi olla kirjoittaminen, miten hyvin
sen tekee päivästä päivään, miten hyvin saa arvionsa helposti välittyvään muotoon.
Katariina Lipsanen
Relatio Artis sivu
Kalevi Aho
Reija Hirvikoski
Juhani Pallasmaa
Catarina Ryöppy
Jussi Tiainen
Timo Valjakka